D'Argenta-taiteilija
Frida Kahlo
Frida Kahlo teki elämästään työnsä. Hän maalasi itseään yhä uudelleen jadekaulakoruineen, kukkineen ja haavoineen, kunnes tuosta katseesta tuli Meksikon symboli.
Tämän kokoelman kappaleet perustuvat hänen maalauksiinsa ja tapaan, jolla hän pukeutui, ja ne on luotu yhteistyössä Frida Kahlon perheen kanssa.
Yhteistyössä Frida Kahlon perheen kanssa
Coyoacán, 1907
Hän syntyi 6. heinäkuuta 1907 Casa Azulissa Coyoacánissa ja kuoli siellä 13. heinäkuuta 1954. Kahdeksantoista vuotiaana bussionnettomuus piti hänet vuoteessa kuukausia. Hänen äitinsä teetti erityisen maalaustelineen ja ripusti peilin sängyn yläpuolelle. Näin omakuvat alkoivat.
Hän maalasi kipua pyytämättä sääliä ja iloa pyytämättä lupaa.
”Jalat, mitä minä tarvitsen niitä, jos minulla on siivet lentääkseni?”
Mitä hän pukeutui
Hän pukeutui tehuana-asuun, pitkine hameineen, kukat hiuksissaan ja jade- ja esihispaanikivihelmistä tehdyt kaulakoruineen. Se ei ollut asu: se oli ilmoitus siitä, mistä hän tuli ja kuka hän aikoi olla.
Maljakkomme ottavat tuon idean. Rintakuvan siluetti muuttuu kankaaksi, ja sen päällä on koru: vihreää jadea, mustia helmia, kultaa, hopeaa tai alkuperäiskansojen koristeita.
Hänen maalauksistaan veistokseksi
Minä ja papukaijani, 1941. Katkennut pylväs, 1944. Viva la Vida, 1954, hänen viimeinen työnsä, jossa nuo sanat on kirjoitettu vesimelonin poikki. Jokainen kokoelman veistos alkaa tietystä maalauksesta ja vie sen metalliin menettämättä sen luonnetta.
Jokainen kappale viimeistellään käsin hopeaan, 24 karaatin kultaan tai kupariin työpajassamme Mexico Cityssä, muutaman kilometrin päässä Casa Azulista.